Esterin äidin suku Rummakossa, Sikamäessä ja Mäkelässä

Kariniemen Miinan kerrotaan oppineen parannustaitoja äidiltään Esteri Vilpuntyttäreltä, joka oli kaukonäkijä tai selvänäkijä. Oliko tämä lahja peräisin Esterin lapsuudenkodista Rummakosta tai hänen isovanhempiensa talosta Sikamäestä?

Oikarin kylän Rummakko

Esterin äiti Eeva Juhantytär meni 19-vuotiaana naimisiin Rummakon talon pojan Matti Aataminpojan kanssa. Rummakko oli 1700-luvun alussa torppa ja vuosisadan lopulla Oikarin osatalo, jota kutsuttiin myös Rummakkomäeksi. Rummakon isäntä oli Matin vanhempi veli Juha Aataminpoika.

Matti Aataminpoika kuoli Suomen sodan aikana ja Eeva Juhantytär solmi toisen avioliiton Vesangan Soikkalasta kotoisin olleen Vilppu Juhanpojan kanssa. Eeva Juhantytär synnytti kahdessa avioliitossa yhdeksän lasta 20 vuoden aikana. Kaksi ensimmäistä poikaa kuoli pieninä, samoin kaksi tytärtä ennen kuopusta Esteriä.

Sinä vuonna kun Esteri tuli miniäksi Koppeliin, hänen velipuolensa, 38-vuotias Rummakon isäntä Aatami Matinpoika kuoli tapaturmaisesti. Kuolemaan liittyi jotakin erikoista, sillä leski Anna Maria Matintytär tarvitsi erokirjan, ennen kuin pääsi uudestaan naimisiin. Esterin sisarpuolet, Eeva Vilpuntytär ja Maija Stiina Vilpuntytär, naitiin emänniksi Laukaan Leppäveden kylän Kuukkaseen ja Esterin siskosta Leena Juhantyttärestä tuli Aholan emäntä Petäjäveden Ylä-Kintauden kylään.

Vesangan kylän Sikamäki

Sikamäen uudistalo kuului aluksi Vesangan kylään, koska sen perusti Vesangan kylän Soikkalasta tullut Eeva Juhantyttären isänisä Sipi Yrjönpoika vuonna 1756. Myöhemmin Sikamäki kuului Nyrölään ja Kuikan koulupiiriin.

Kruununvouti teki tarkastuksen Virkasen lounaisrannalla sijaitsevaan Sikamäkeen verotuksen määräämistä varten parin verovapaan vuosikymmenen jälkeen vuonna 1774. Peltoja oli raivattu neljä eri lohkoa ja kahta uutta oltiin raivaamassa. Talossa oli lain määräämä humalatarha. Heiniä saatiin kahdelta niityltä korpiraiviolla ja kesannolla olevalta pellon puolikkaalta. Niittyä aiottiin raivata lisää suolle. Metsää oli riittävästi kaskiviljelyyn, karjan laitumeksi ja kotitarpeiksi. Kylän järvistä ja lammista pyydettiin nuotalla, verkolla ja atraimilla haukia, ahvenia ja särkiä, mutta kalaa ei riittänyt edes omiin tarpeisiin. Kauppamatkoilla vietiin Pohjanmaalle myytäväksi viljaa, voita ja talia.

Sikamäki laajeni 1700-luvun lopulla pieneksi kyläksi. Siellä asui talollisten ja palkollisten lisäksi mm. pitäjänräätäli Tuomas Coreen, toinen räätäli Samuel Erkinpoika ja sotilaat Henrik Lunta ja Erik Dufva perheineen.

Sikamäen talo jaettiin perinnönjaossa 4.12.1781 Sipi Yrjönpojan neljälle pojalle, Juhalle, Eliakselle, Vilpulle ja Heikille ja heidän perillisilleen. Juha Sipinpoika oli kuollut nuorena keuhkotautiin ja jättänyt jälkeensä lesken, Kaisa Tuomaantyttären, ja kolme tytärtä, joista nuorin, Eeva Juhantytär, syntyi isän kuoleman jälkeen. Kaisa Tuomaantytär asui Sikamäessä toisen puolisonsa Tuomas Yrjönpojan kanssa. Hän synnytti kahdessa avioliitossa 11 lasta, joista yhdeksäntenä syntyneestä Elias Tuomaanpojasta tuli Sikamäen isäntä.

Vesangan kyläkirjassa on kuva Sikamäen osatalojen isäntien puumerkeistä 10.9.1796 laaditussa isojakoon liittyvässä sopimuksessa. Nämä isännät olivat:

  • Tuomas Yrjönpoika kantatalossa, Juha Sipinpoika-vainajan vaimon Kaisa Tuomaantyttären toinen puoliso
  • Heikki Sipinpoika, Sipi Yrjönpojan poika
  • Aatami Yrjönpoika, Elias Sipinpoika-vainajan vaimon Annan uusi puoliso, ja
  • Juha Vilpunpoika Mustamäessä, Vilppu Sipinpojan poika.

Vilppu Sipinpoika haastoi poikansa Juhan avustamana käräjille Sikamäen muiden osatalojen isännät, Tuomas, Heikki ja Aatami Sikasen, kuten heitä käräjäpöytäkirjassa kutsuttiin, viisitoista vuotta perinnönjaon jälkeen. Vilppu väitti, ettei ollut saanut perintöosaansa talosta. Hänen perintönsä oli kaksi tynnyriä ruista ja yksi tynnyri ja 15 kappaa ohraa tai uuteen rahayksikköön muutettuna (3 vanhaa markkaa = 15 killinkiä) 6 riksiä ja 39 killinkiä. Vastaajat väittivät suorittaneensa maksun, vaikka heillä ei ollut siitä kuittia.

Kruununvouti Belitz syytti käräjillä Tuomas Yrjönpoikaa, jota kutsuttiin Sikamäen torppariksi, viinanjuomisesta henkikirjoituksen aikana helmikuun 24. päivänä 1784. Lautamies Tuomas Mäkelä oli tämän nähnyt ja kruununvouti Belitz takavarikoinut juoma-astian. Se oli viiden kannun eli noin kolmentoista litran vetoinen lekkeri. Tuomas kertoi tuoneensa viinan Pohjanmaalta, mutta kielsi sitä nauttineensa. Tuomas vapautui syytteestä, koska tapauksella oli vain yksi silminnäkijä. Tuomas oli ostanut viinan kauppamatkalla Kokkolaan ja esitti seuraavanlaisen todistuksen (suomennettuna):

Tuomas Sikamäki osti nyt itselleen jonkun kannun matkaviinaa kapakassani jolla on maaherran lupa. Sokojan kylä heinäkuu 1783. Jonas Starck.

Myös Sikamäen talon nuotta jaettiin perinnönjaossa ja päätyi Heikki Sipinpojan ja Elias Sipinpojan omistukseen. Kuusitoista vuotta myöhemmin, kun Elias oli jo kuollut, Heikki syytti Tuomas Yrjönpoikaa käräjillä nuotan rikkomisesta ja sen osan hävittämisestä. Tuomas kielsi tämän ja väitti Heikin itse sen myyneen. Todistajana kuultiin Oikarin Juha Laurinpoika, joka oli joskus lainannut nuottaa. Hän kertoi, että siankarvaisen nuotan pituus oli ollut 13 syliä eli noin 23 metriä, mutta kun Elias kerran kalasti sillä koko syksyn, nuotasta särkyi ja irrotettiin neljän sylin pituinen osa eli noin seitsemän metriä.

Eeva Juhantyttären isosisko Maria Juhantytär avioitui Kuukkajärven kylän Vääräsmäen isännän Esko Erkinpojan kanssa. Vääräsmäki oli Pajusalmen talon torppa Saarijärven pitäjässä; nykyisin se sijaitsee Uuraisilla lähellä Höytiän kylän keskustaa ja tilan mailla on Konttivuoren luontopolku. Vääräsmäen torpan perusti Erkki Eskonpoika, joka lienee Pajusalmen isännän Esko Matinpojan poika. Erkki Eskonpojan veli Matti Erkinpoika oli Puuppolan Mommilan isäntä ja Kuikan Pirttimäen isännän Topias Juhanpojan isoisä.

Eeva Juhantyttären toinen isosisko Heta Juhantytär asui Sikamäessä puolisonsa Simo Yrjönpojan kanssa. Isänsä tavoin Heta kuoli nuorena keuhkotulehdukseen. Simo avioitui Mäkiahon Eeva Erkintyttären kanssa Suomen sodan aikoihin, mutta molemmat kuolivat pian. Sodan aikaisten vainajien ja hautausten paljouden syytä lienee se, että Jyväskylän seurakunnan historiakirjojen mukaan Eeva Erkintytär kuoli helmikuussa ja vihittiin saman vuoden toukokuussa.

Palokan kylän Mäkelä

Sikamäen emännän Kaisa Tuomaantyttären vanhemmat olivat Tuomas Matinpoika ja Kaarina Yrjöntytär Palokan kylän Mäkelän talosta. Palokassa oli jo 1500-luvun lopussa neljä taloa Palokkajärven länsirannalla. Mäkelä sijaitsi vähän muista taloista pohjoiseen, nykyisen Palokan liikekeskuksen eteläpuolella olevien kerrostalojen kohdalla nelostien länsipuolella.

Mäkelässä asuivat Laukaan seurakunnan rippikirjan mukaan 1720-luvun lopussa vanha isäntä Erkki Tohka ja hänen neljä poikansa, Heikki, Matti, Juha ja Erkki, perheineen. Isännän lisänimi viitannee Laukaan Vehniän kylän Tohkan torppaan. Mäkelän talokasta nimitettiin 1730-luvun lopulla postitalonpojaksi. Talo sijaitsi hyvien kulkuyhteyksien varrella, sillä sen länsipuolella oli Jyväskylästä Saarijärvelle johtava tie ja itäpuolella talvitie Palokkajärvellä.

Mäkelä jakautui veljesten kesken kahtia vuonna 1755. Matti Heikinpoika isännöi toista osataloa, jossa oli jonkin aikaa kestikievari. Toiseen osataloon muutti sukulaismies Tuomas Matinpoika Pärnä, joka osti talon kaksikymmentä vuotta myöhemmin 16 riikintaalarilla ja 32 killingillä Yrjö Matinpojalta. Yrjön veli, Nyrölän talossa asunut ruotusotilas Matts Dufva, vei kaupan käräjille ja halusi lunastaa kotitalonsa. Se oli myöhäistä, sillä Yrjö Matinpoika yksin oli lunastanut talon perintötilaksi ja saanut siihen omistuskirjan.

Lautamiehistä neljäntenä Tuomas Matinpoika Mäkelä Rautalammin tuomiokunnan Laukaan käräjien pöytäkirjassa 2.4.1782.

Tuomas Pärnä ja Kaarina Yrjöntytär asuivat avioliittonsa alussa Kaarinan kotitalossa Kuikassa. Kuikassa asui myös Tuomaksen veljeksi mainittu Eerikki Pärnä, jonka vaimo oli Kuikan talon tyttö Marketta Niilontytär. Veljesten vaimot olivat siis kotoisin Kuikan kahdesta osatalosta.

Heikki Vuorimiehen mukaan veljesten isä oli sotilas Matti Pärnä. Matti Pärnä yleni korpraaliksi, mutta karkasi armeijasta 1.8.1716 ja palautettiin komppaniaan sotilaana. Sotilasuran jälkeen hän asui itsellisenä Laukaan Naarantaipaleella. Nimi Pärnä viittaa Laukaan Pernasaareen.

Tuomas Mäkelä oli Rautalammin tuomiokuntaan kuuluvan Laukaan käräjäkunnan lautamies 1780-luvulla. Hän osallistui kaskien ja niittyjen tarkastuksiin pitkin pitäjää isojakoa valmisteltaessa. Hänet mainitaan vieraana miehenä perunkirjoituksissa ja myös lasten holhoojana.

Mäkelä oli pienin Palokan kylän taloista. Heikki Rantatuvan Historialliset kartat-portaalissa  on Palokan isojakoa koskev pöytäkirja vuodelta 1769. Mäkelän verotusarvo oli puolikas äyrinmaata ja Palokan muiden talojen kolme neljännestä, paitsi Rutalan yksi äyrinmaa. Lähes kaikki kylän pellot olivat verotusarvoltaan ensiluokkaisia. Kylän maat jaettiin talojen kesken seuraavasti, mittayksikkönä tynnyrinala:

  • Mäkelä: peltoa 5, metsää 9
  • Rutala: peltoa 11, metsää 19
  • Mikkola, Manninen, Kaijala ja Mankola: peltoa 8, metsää 14.

Tuomaksen vaimon Kaarina Yrjöntyttären kuoleman jälkeen Mäkelässä pidettiin perunkirjoitus 4.1.1776. Silloin perheen kahdeksasta lapsestaan viisi oli alaikäisiä, tytär Anna Tuomaantytär oli naitu Jämsän Rautiaan ja Kaisa Sikamäkeen. Yrjö Tuomaanpojasta tuli talon isäntä isänsä jälkeen ja Abraham Tuomaanpoika sai Mäkelästä osan, jota myöhemmin kutsuttiin nimellä Uusisilta. Uusisilta sijaitsee nykyisin Saarenmaantien alkupäässä lähellä Nuutin asuinaluetta.

Perukirjan mukaan Mäkelässä oli vähän tavaraa: kuparikattila, työkaluja, suuria puuastioita ja raudoitettu arkku. Emännän vaatteet olivat vanhoja: harmaa röijy, punainen kangashame, liivi, musta damaskimyssy, raidallinen ja puolivillainen hame, palttinaesiliina ja kahdet yliset. Mäkelän kotieläimet olivat:

  • vanha tamma
  • vanha ori
  • lehmät Tähtikki, Muikkula, Omena ja Heinikki
  • hiehot Kirjanen, Papuri ja nimetön
  • viisi lammasta
  • kaksi sikaa sekä
  • kuttu ja pukki.

Mäkelän aitassa oli perunkirjoituksen aikana tammikuussa kuusi tynnyriä ruista, kolmetoista kappaa ohraa ja viisitoista kappaa herneitä. Kalastusta harjoitettiin vanhalla veneellä, neljällä särkiverkolla, kolmella lahnaverkolla ja Mäkelän talojen yhteisellä nuotalla. Talosta oltiin velkaa Oikarin Lauri Nuutinpojalle, Palokan Rutasen Jaakko Juhanpojalle ja talolliselle Matti Yrjönpojalle.

Abraham Tuomaanpojan poika Abraham oli räätäli, joka otti sukunimen Saxman. Abraham Saxman asui vaimonsa Heta Erkintyttären kanssa tämän kotitalossa Vesangan kylän Varsalassa. Abraham Saxman oli riidoissa appensa kanssa ja aamuhämärässä käydyn riidan päätteeksi puukotti hänet kuoliaaksi joulukuun 8. päivänä 1829. Hänet vangittiin samana iltana ja tuomittiin Laukaan välikäräjillä kuolemaan, mutta ajan tavan mukaan senaatin oikeusosasto lievensi tuomion julkiseksi kirkkorangaistukseksi, raipparangaistukseksi ja elinikäiseksi pakkotyöksi Siperiassa. Mies kuoli Viaporin linnanvankilassa, ehkä ankaran piiskauksen jälkeen. Abraham Saxmanin kaksi poikaa asuivat sittemmin äitinsä kanssa Nyrölässä Varrenmäen uudistalossa, mutta eivät käyttäneet nimeä Saxman.

Lähteet

Sikamäki, kartta uudistalon tiluksista, P. Kjellman 1774, pöytäkirja, selitys ja lähete. Maanmittauslaitoksen arkisto, Jyväskylän maalaiskunta, Nyrölä 6:3.

Siekkinen Keijo, 2003: Vesangan historiaa 1500-luvulta 1800-luvulle. Teoksessa Wesanka Kylä Sydän-Suomessa, 19–75. Vesangan kyläyhdistys, Vesanka.

Vuorimies Heikki, 1989: Jyväskylän seudun ruotusotamiehet vuodesta 1710 Ruotsin valtakauden loppuun. Jyväskylä


Siirry edelliselle / seuraavalle sivulle:

Juha Erkinpoika← Esterin äidin suku Rummakossa, Sikamäessä ja Mäkelässä → Eläkesopimus vuodelta 1863