Jyväskylän Survo

Helena Matintyttären isä oli Survon isäntä ja Laukaan käräjien lautamies Matti Mikonpoika. Helenan äiti Leena tai Helena Paavontytär oli kotoisin Muuramen Tervalasta Korpilahden pitäjästä. Äiti kuoli Suomen sodan aikana, ja Helenan ja hänen sisarustensa holhoojaksi määrättiin lasten eno Juha Paavonpoika.

Karta öfver Finland Sektionen E3 vuodelta 1863 on digitoituna Heikki Rantatuvan Historialliset kartat-portaalissa. Siinä näkyvät talot Sorvå Jyväsjärven eteläpuolella ja Koppel Soukkajärven kylässä.

Matti Mikonpoika omisti veljensä Juha Mikonpoikan kanssa 1/18 manttaalia Survon talosta, jonka he saivat isältään Mikko Survolta vuonna 1799 ja äidiltään Vappu Pekantyttäreltä kolme vuotta myöhemmin. Veljesten oli maksettava talosta neljälle sisarelleen, Eevalle, Leenalle, Vapulle ja Marialle, 10 riikintaalaria,  ja veljelleen Simolle 20 riikintaaleria ja lisäksi Marialle ja Simolle tynnyrin ruista, kun nämä menevät naimisiin.

Vanhemmat määräsivät Matin avustamaan Juhaa uuden pirtin rakentamisessa, jos tämä halusi muuttaa vanhasta talosta omilleen. Simolle ei maksettu rahalla, vaan hän sai Antilan torpan. Veljekset riitelivät käräjillä Yrttisuosta, joka sovittiin jaettavaksi kolmeen osaan siihen asti, kun tilojen rajat määrätään isojaossa. Yrttisuolla on nykyisin liikuntapuisto Kuokkalan kaupunginosassa.

Matti Mikonpojalla ja Leena Paavontyttärellä oli kuusi lasta. Esikoinen Salomon kuoli lapsena. Vanhimmasta pojasta Juhasta tuli talon isäntä isänsä jälkeen. Juhan vaimo oli Koppelin tyttö Eeva Aatamintytär, joka siis oli Helena Matintyttären aviopuolison sisko ja Helenan nato. Eeva meni uusiin naimisiin, kun Juha kuoli 47-vuotiaana. Juhan isännyyden aikana taloa alettiin kutsua Keskiseksi. Talo on vielä vuoden 1983 peruskartassa.

Helenaa vuoden vanhempi veli Matti hukkui 26-vuotiaana heinäkuussa 1818. Ehkä mies putosi kotirannoillaan veneestä Jyväsjärveen.

Kahdeksan vuotta sen jälkeen, kun Helenasta tuli Koppelin emäntä, hänen pikkuveljensä Vilppu Matinpoika vei vihille Nyrölän Ristolan leskiemännän Liisa Tuomaantyttären, joka oli viisitoista vuotta Vilppua vanhempi. Liisa oli jäänyt leskeksi edellisenä vuonna, kun isäntä Juha Heikinpoika oli kuollut keuhkotautiin. Vilppu ei omistanut taloa, ja häntä kutsutaan kirkonkirjoissa puusniekaksi. Avioliitossa syntyi tytär Eeva, joka asui sittemmin puolisonsa kanssa Korpilahdella, Nyrölän Mäkelässä ja Murtomäessä. Vilppu Matinpoika eli 11 vuotta pidempään kuin vaimonsa. Rippikirjan mukaan hänellä oli lapsi talon Ulla-piian kanssa.

Perheen kuopuksen, Simo Matinpojan, vaimo oli kotoisin Kuokkalan Riihimäen talosta, jota Simo sitten isännöi.

Survon isännät ennen Matti Mikonpoikaa

Survossa asunutta sukua voi seurata ajassa kauemmas kuin kirkonkirjat ulottuvat 1600-luvulle asti. Survossa asui Dionisius-nimisiä miehiä, joiden nimi tavallisesti lyhennetään Nisiukseksi. Samannimisestä jyväskyläläismiehestä 1600-luvulta juontaa juurensa kaupunginosan nimi Nisula.

  • Matti Mikonpojan vanhemmat olivat Mikko Survo ja Vappu Pekantytär.
  • Survon Mikon isä Matti Nisiuksenpoika antoi talosta torpan poikan veljelleen Antti Nisiuksenpojalle ikuisiksi ajoiksi. Juha Antinpoika Dufva haastoi Survon Mikon Laukaan talvikäräjille 1782, koska hän ei hyväksynyt Mikon esittämää torpan vuokran korotusta: päivätöiden lisäystä kahdesta viiteen päivään viikossa.
  • Matti Nisiuksenpoika testamenttasi perimänsä 2/3 Survon talosta puoliksi pojalleen Mikolle ja tyttärensä Marjan puolisolle Vilppu Simonpojalle. Testamentin vahvisti Vehniän kestikievarissa istuntoaan pitävä kihlakunnanoikeus elokuun 24. päivänä 1758 ja se kopioitiin pöytäkirjaan vuonna 1787. Matti oli ottanut köyhyytensä vuoksi Vilpun avukseen, sillä Mikko oli kasvultaan pieni ja sairaalloinen eikä voinut hoitaa viljelyksiä. Matti Nisiuksenpoika oli talossa isäntä vielä yksitoista vuotta myöhemmin, kun Mikon ja Vilpun tekemä sopimus talon jakamisesta vahvistettiin. Vilppu sai Kuukasojan niityn ja luvan raivata Autiomaan metsäpalstalle uutta peltoa ja niittyä. Mikko piti vanhan talon ja kotipellot ja lupasi hoitaa 14 vuoden ajan kaikki talon verot ja maksut.
  • Nisius Matinpojan perukirjassa luetellaan hänen perillisensä: leski Maria Sipintytär, pojat Matti, Antti, Petteri ja Paavali, ja tyttäret Heta, Maria ja Vappu. Petteri Nisiuksenpoika sai omistusoikeuden 1/3 Survoa vuonna 1746. Hänen jälkeensä taloa isännöivät pojat Vilppu ja Perttu yhtiömiehinä, kunnes Perttu sai nimismieheltä luvan uudistalon rakentamiseen talon maille. Myös Pertun isäpuoli Juha Matinpoika Pajusalmi oli rakentamassa uudistilaa, joten talo jakautui syksyllä 1775 kolmeen osaan, kuten talvikäräjillä 1779 todettiin. Perttu ei liene saanut taloa rakennetuksi, sillä hän asui vuosisadan lopulla mäkitupalaisena talon mailla. Vilpun talon peri Erkki Vilpunpoika ja sitten Salomon Erkinpoika, ja se on nykyisin juhla- ja pitopalvelupaikka Survon kartano.
  • Laukaan ensimmäisessä rippikirjassa
    Kuningas ammuttiin Norjan tuntureilla marraskuussa 1718..

    Survossa asuvat Matti Juhanpoika, joka kuoli marraskuussa 1729, hänen vaimonsa Sofia ja poikansa Nisius.  Heikki Vuorimiehen julkaisussa Jyväskylän seudun ruotusotamiehistä (1989) mainitaan ruotusotilas Yrjänä Survo, jonka vanhemmat olivat Juha Nisiuksenpoika Survo ja Kaarina. Yrjänä Survo oli syntynyt noin vuonna 1696 ja oli todennäköisesti Matti Juhanpojan veli. Yrjänä Survo oli mukana Carl Gustaf Armfeltin johtamalla Norjan sotaretkellä ja tuhansien muiden tavoin katosi tunturilla kaikkine varusteineen tammikuussa 1719.


Lähteet:

Nisius Matinpojan perukirja 6.9.1740 on Suomen Sukuhistoriallisen Yhdistyksen kuvatietokannassa avoinna yhdistyksen jäsenille.


Siirry edelliselle / seuraavalle sivulle:

Erkki Aataminpoika ← Jyväskylän Survo → Erkin ja Helenan eläke 1847