Nuutti Pertunpoika

Varhaisin tieto Nyrölän talon asukkaista kirkonkirjoissa on 1720-luvun lopulta Laukaan ensimmäisessä rippikirjassa.  Silloin talossa asui sekä isäntäväkeä että työväkeä. Työväkeen kuuluivat itsellinen Perttu, vaimo Maria ja äiti Marketta.

Perttu tuli Nyrölään rengiksi naapuritalosta Oikarista. Oikariin jäivät hänen isänsä, vanha rättäri Erkki ja äiti Vappu. Erkin ammatista ei ole sen enempää tietoa, sillä rättäri voi tarkoittaa renkivoutia, kruununpalvelijaa tai sananviejää.

Nuutti Pertunpoika ja Maria Eskontytär asuivat Nyrölän talon toista puolikasta 1700-luvun puolivälissä. Maria Eskontyttären perukirja on Sääksmäen tuomiokunnan arkiston vanhimpia nyröläisiä perukirjoja. Perukirjassa mainitaan Marian ja Nuutin lapset: Matti, Vappu, Kirsti, Vilppu ja Marketta.

Soukkajärven kylän Nyrölän talon Nuutti Pertunpojan ja Maria Eskontyttären lapset ja heidän puolisonsa. Tarkat syntymäajat ja vihkimisajat sekä osa kuolinajoista puuttuu, koska noilta ajoilta ei ole säilynyt kirkonkirjoja.

Perukirjaa laadittaessa Vappu oli emäntänä Nyrölän toisessa osatalossa ja Kirsti Palokan Mannilassa. Marketta ja Vilppu olivat alaikäisiä. Matti Nuutinpoika oli Nyrölässä yhtiömiehenä Suomen asutuksen yleisluettelon mukaan jo vuonna 1744. Talon miehet olivat siis perustaneet yhtiön kaskiviljelyä varten itäsuomalaiseen tapaan. Kaskeaminen saattoi olla tuohon aikaan Nyrölässä tärkeämpi elinkeino kuin peltoviljely.

Matti Nuutinpojasta tuli Nyrölän isäntä, kun talo halottiin isännän ja yhtiömiehen kesken kaksi vuotta myöhemmin. Tämä isäntä oli Heikki Erkinpoika, jonka vaimo oli siis Matin sisko Vappu Nuutintytär.

MARIAN JA MATIN PERUKIRJAT

Maria Eskontyttären perukirja laadittiin lokakuussa 1755 ja hänen poikansa Matti Nuutinpojan perukirja marraskuussa 1759. Perukirjojen perusteella Nyrölän kruununtalon puolikas oli melko köyhä Jyväskylän seudun muihin taloihin verrattuna.

  • Marian kuolinpesässä oli omaisuutta 469 riksiä ja velkoja ja lyhennyksiä 167 riksiä.
  • Matin kuolinpesässä oli omaisuutta 339 riksiä ja velkoja 39 riksiä.

Marian talon arvokkain esine oli kullattu hopeapikari arvoltaan 25 riksiä.  Matin arvokkain esine oli kuparinen viinapannu. Sen hinta oli 40 riksiä ja 16 killinkiä, ja sillä hinnalla sai hevosen.

Perukirjoissa luetellaan melkein kaikki talon omaisuus. Pirtin pöytää ja penkkejä ja muita kalusteita ei mainita, koska niitä pidettiin taloon kiinteästi kuuluvina. Vähäarvoisina jätettiin mainitsematta myös omatekoiset puusta, päreestä, pahkasta ja tuohesta valmistetut taloustavarat (kauhat, lusikat, vispilät, siivilät, korit, kulhot, tuokkoset) ja työkalut (lapiot, talikot, hangot, haravat, risukarhit).

Monet ihmiset kulkivat tuohivirsuissa, tuohikontti selässä, puukko ja tulukset vyöllä. Näitä tavaroita ei perukirjoissa näy.

Nyrölän kotieläimet

Talon ulkotöitä teki kaksi hevosta ja Matin kuolemaan saakka kaksi tai kolme miestä.  Marialla oli punavalkoinen ruuna, arvo 48 riksiä, sekä punainen tamma, 30 riksiä, ja musta, niskoitteleva varsa, 6 riksiä. Matilla oli sama punainen tamma sekä harmaa tamma, jonka hinnasta 10 riksiä oli maksamatta.

Marialla oli navetassa 4 lehmää,  Tähdikki, Joutikki, Malikki ja Heluna, sekä mullikka ja vasikka. Matilla oli 3 lehmää,  mullikka ja 2 hiehoa. Parhaan lehmän arvo oli 15 riksiä. Marian lampolassa oli 7 lammasta ja 6 karitsaa ja Matilla 2 lammasta ja 3 karitsaa. Sikoja oli Marialla 3 ja Matilla 2.

  • Marian kaikkien kotieläinten arvo oli 172 riksiä.
  • Matin  kaikkien kotieläinten arvo oli 164 riksiä.
Viljavarastot

Nyrölässä viljeltiin ruista ja ohraa. Muita elintarvikkeita ei mainita, vaikka luultavasti kaalimaalla kasvoi ainakin kaalia ja herneitä, ehkä myös hamppua ja pellavaa, ja kaskissa naurista.

Marian kuolinpesässä oli ruista ja ohraa 154 riksin arvosta.  Matin viljavaraston arvoa ei kerrota, vaan sen todetaan suunnilleen riittävän talon vuosittaisiin maksuihin. Vuoden sato oli ollut huono.

Kalastus ja matkanteko

Nyrölän kahdella talolla oli yhteinen nuotta. Muutama vuosikymmen perunkirjoitusten jälkeen isännät Heikki Erkinpoika ja Risto Tuomaanpoika riitelivät vanhan nuotan osan omistuksesta. Todistajia ei ollut eikä riitaa ratkaistu käräjillä.

Kun kalaa saatiin, se säilöttiin vanhoina aikoina kuivaamalla tai savustamalla. Matin talossa kalaa saatettiin myös suolata, sillä Matin kuolinpesä jäi 7 riksiä velkaa porvari Jacob Melbergille neljännestynnyristä suolaa.

Nyrölästä ei ollut vesireittiä eikä kärryteitä lähikyliin, joten matkalle lähdettiin jalan tai hevosen selässä. Talossa oli kaksi puista satulaa, mutta ei suitsia; länget talossa oli, mutta ei rekeä. Tavaroita kuljetettiin purilailla: hevonen pantiin länkivaljaisiin, perään purilaat ja niiden päälle kuljetuslaatikko, jota saatettiin kutsua satulaksi.


 

Lähteet:

Suomen Sukuhistoriallisen Yhdistyksen jäsenille ovat avoimia
Maria Eskontyttären perukirja vuodelta 1755 Sääksmäen tuomiokunnan arkistossa
Matti Nuutinpojan perukirja vuodelta 1759 Sääksmäen tuomiokunnan arkistossa


Siirry edelliselle / seuraavalle sivulle:

Etusivu ← Nuutti Pertunpoika → Matti Nuutinpoika