Kuulustelu käräjillä

Laukaan talvikäräjillä 1792 Vilppu Nuutinpoikaa syytettiin murhapoltosta. Kruununvouti oli kutsunut paikalle 12 todistajaa. Osa todistajista kertoi mikkelinpäivän vastaisen yön tapahtumista ja muutamat toistivat Vilppu Nuutinpojan puheita.

Motiivi löytyy

Juha Vilpunpoika Sikamäestä kertoi olleensa muutamia viikkoja ennen tulipaloa seurassa, jossa puhuttiin Risto Tuomaanpojan tekemästä vääryydestä Joonas Nyröselle. Silloin Vilppu oli sanonut:  Minä kostan Ristolle, hävitän hänen omaisuutensa, vaikka poltan sen.

Käräjäpöytäkirjassa Joonasta kutsutaan Vilpun veljeksi, mutta ainoa Joonas Nyrölässä tuohon aikaan oli Vilpun sisarentyttären mies Joonas Jaakonpoika. Risto Tuomaanpoika oli yrittänyt pysäyttää Joonaksen uudistilan rakentamisen. Uudistilalliset elivät monta vuotta peläten, että joutuvat lähtemään talostaan.

Mäkiahossa piikana ollut Liisa Tanelintytär Ström sai todistaa, vaikka oli alaikäinen. Liisasta tuli myöhemmin ruotusotilas Matti Kantin vaimo.

Liisa oli kuullut ihmisten puhuvan tulipalosta ja Vilpun sanovan: Olihan se tuhopolttajan työtä, mutta ei sitä voida koskaan todistaa. Toinen alaikäinen todistaja, renkipoika Heikki Sipinpoika Sikamäestä, oli pian palon jälkeen arvaillut tulipalon sytyttäjää, jolloin Vilppu oli sanonut: Tässä on murhapolttaja, ainakin ihmiset luulevat, että se oli minun tekosiani.

Aluksi Vilppu kiisti uhanneensa Risto Tuomaanpoikaa kostolla. Myöhemmin hän sanoi puhuneensa niin leikillään.

Alibi puuttuu
Hjalmar Munsterhjelm: Forest tarn by moonlight.

Vilpulta kysyttiin monta kertaa, missä hän oli viettänyt lauantain ja mikkelinpäivän välisen yön. Aluksi hän väitti levänneensä tien vieressä heinähaasiassa neljännespeninkulman päässä kotoa ja yhtä kaukana palopaikasta. Hän ei osannut selittää, miksi oli sanonut yhdelle todistajalle yöpymispaikakseen Metsälän ja toiselle Rautialan.

Vilpulla oli tuona aamuna ollut yllään harmaanuttu ja jalassa tuohivirsut, niin kuin miehellä, joka oli nähty kävelevän palopaikalta Kytölään päin. Vilppu kiisti olleensa kaskella päinkään. Silti hän ei osannut selittää, miten oli joutunut Kytölään, joka oli lähes neljännespeninkulman sivussa nyröläisten kirkkotieltä.

Vilppua painostettiin tunnustamaan, että hän oli polttanut vilja-aumat, koska todistajien kertomukset vahvasti viittasivat siihen, mutta turhaan.


Lähteet:

Rautalammin tuomiokunta, Laukaan talvikäräjät 1792, varsinaisten asioiden pöytäkirja, 35, 45 ja 88 §, Jyväskylän maakunta-arkistossa.


Siirry edelliselle / seuraavalle sivulle:

Mikkelinpäivä 1791  Kuulustelu käräjillä → Tuomio tuhopoltosta